Alkukausi ja takaisku

SPONSORED BY: Ahooy Creative

Olen Konsta Kurikka ja aion tehdä suomalaista urheiluhistoriaa etenemällä ensimmäisenä Suomalaisena baseball ammattilaisena maailman parhaaseen baseball-liigaan MLB:hen. Tämän Blogi-sarjan tarkoituksena on pitää lukijat mukana matkassani ympäri maailmaa, opettaa lukijoille baseball termistöä sekä syöttäjän työskentelyä.  

Alkukausi, saappaat kasvaa 

Alkukauden matsit alkavat rullaamaan ja heti toisessa matsissa otan paikkani aloittavana syöttäjänä. Tämä on itselleni pieni yllätys, koska olen tähän asti pelannut pääasiassa ”relief pitcherinä”. Relief pitcher tarkoittaa niinsanottua vara syöttäjää, joka tulee syöttämään aloittavan syöttäjän jälkeen. Otan kuitenkin roolin avosylin vastaan. Pelit menee hyvin ja peli toisensa jälkeen nälkä kasvaa. Kuuden kierroksen jälkeen olemme toisena sarjataulukossa, olen syöttänyt erittäin ja hyvin tilastot ovat eliitti tasoa, mutten silti ole tyytyväinen. Se on syöttämisen hienoimpia juttuja! Erittäin harvoin olen täysin tyytyväinen peleihin, koska en vielä tunne peliä kokonaan ja siitä syystä joka pelissä opin aina jotain uutta. Välillä onnistumisten ja välillä epäonnistumisten kautta. On mahtavaa pelata tämän kaltaisessa joukkueessa, jossa joukkuehenki on erinomainen, jokainen luottaa toisiinsa ja vetää samaa köyttä. Seuraava tapahtuma on kuitenkin sellainen, jota en olisi halunnut kokea. 

Takaisku 

Epäonni on ollut läsnä viimeisissä peleissä ennen Joulutaukoa. Kaksi kertaa peräkkäin vastustajan lyönti on suuntautunut suoraan syöttökummulle ja molemmat lyönnit osuivat heittokäteeni. En ottanut iskuja tarpeeksi vakavasti ja jatkoin heittelyä normaalisti, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä arvio osoittautui kuitenkin vääräksi. Viikko ennen joulutaukoa olemme vieraskentällä pelaamassa, kun alan tuntemaan kipua kesken syöttämisen heittokädessäni. Tälläinen kipu ei ole normaalia, varsinkin kun kyseessä on toinen vuoro ja olen vasta syöttänyt noin 30 syöttöä. Kolmannen vuoron jälkeen sanon koutsille, että ilta on osaltani ohi. Koutsi on hämmentynyt, mutta on samaa mieltä kanssani. Voitamme onneksi ottelun, mutta joukkuekaverit ihmettelevät tilannettani. Kipu voimistuu entisestään muutama päivä ottelun jälkeen. Treeneissä en heittele ollenkaan vaan teen fysiikkaa ja joukkueen yhteisissä osuuksissa otan vain pallot kiinni. Seuraava starttini lähestyy. Perjantaisin kun muu joukkue pelaa ja itse odotan sunnuntain starttia teen ”long toss” harjoitteen ennen peliä. Long toss on harjoitus, jossa heitto matkaa kasvatetaan kokoajan ja maksimi matkan saavutettua palataan takaisin heittäen mahdollisimman kovaa. Kyseisenä perjantaina long toss jää heittämättä, koska en saa palloa lentämään 15 metriä pidemmälle. Sunnuntain startti jää välistä. Toinen koutseistamme on fysioterapeutti ja erikoistunut akupunktio hoitoon. Sovimme useamman hoito ajan saadaksemme käden kuntoon mahdollisimman nopeasti. Toteamme, että onneksi edessä on Joulutauko niin ei jää enempää pelejä välistä. Hoito auttaa, mutta käsi on silti epävarman tuntuinen ja pidän Joulun yli taukoa heittämisestä.

Magneettikuviin

Joulun jälkeen koutsi järjesti tapaamisen lääkärille. Lääkäri oli hänen entinen joukkuekaveri, joten baseball vammat ovat kaverilla hallussa. Hän määräsi minulle kahden viikon lääkekuurin ja mikäli tämä ei auttaisi, olisi mentävä magneettikuvaan selvittämään yksityiskohtaisesti mikä kädessä on rikki. Lääkekuurista ei ollut hyötyä ja seuraavana vuorossa on magneettikuvaus. Toivotaan, että vamma saadaan hoidettua nopeasti kuntoon ja pääsen pelaamaan mahdollisimman pian. Onneksi playoffeihin on vielä aikaa puolitoista kuukautta. Loukkaantuminen ärsyttää suunnattomasti, koska en voi tehdä sitä mitä parhaiten osaan – heittää. Mutta tässäkin on sentään jotain positiivista. On hyvä aika rakentaa voimaa jalkoihin ja keskivartaloon, sekä parantaa liikkuvuutta. Syöttämisen osalta peleissä pitää kiinnittää huomiota vastustajien lyöjiin ja tehdä mielikuva harjoituksia. Tiedän, että kun saan käden kuntoon ja pääsen taas tositoimiin, palaan kentälle entistä parempana syöttäjänä. Vähempään en tyydy. 

Pelaanko baseballia rahan takia?

Tämä kysymys on noussut esiin erittäin monta kertaa ja se on ihan ymmärrettävää. Baseballia en kuitenkaan pelaa pelkästään rahan takia, vaan näyttääkseni tietä junioreille kohti baseball uraa ja toteuttakseni unelmani. Suomessa lähes jokaiseen lajiin junioreille löytyy idoleita, mutta baseballissa sellaista ei ole ollut – nyt on. Tottakai olisi hienoa joskus ansaita urheilemisesta niin paljon, ettei tarvitsisi tehdä muita töitä siinä ohella, vaan saisi keskittyä pelkästään urheiluun. Se ei kuitenkaan ole pohjimmainen syy tälle matkalle. Tahdoin haastaa itseäni lähtiessäni baseball maailmaan, rakastan heittämistä ja pyrin tekemään siitä itselleni ammatin.  Siihen on kuitenkin vielä pitkä matka, koska baseball maailmassa kilpailu on äärimmäisen kovaa ja isoja rahoja maksetaan vain isoissa liigoissa. Tarkentaakseni ”isoja liigoja” puhutaan liigoista, joissa katsojia käy peleissä keskimäärin 10 000+. Huippu baseball syöttäjän tulot mahdollistaisivat myöskin haaveeni perustaa baseball akatemia Suomeen. Päivä toisensa jälkeen tehdään töitä kovempaa ja pyritään pääsemään sellaiseen sopimukseen, että saatte lukea siitä otsikoissa. 

Jos vielä mennään tarkemmin otsikon kysymykseen niin se mietityttää monia Suomalaisia ja esimerkiksi NHL pelaajien palkoista kohutaan jatkuvasti. Moni ei osaa ajatella urheilua ”normaalina” ammattina. Huippu urheilijat tekevät melkoisen työmäärän päästäkseen maailman huipulle ja siitä kuuluukin saada korvaus. Ja voin kertoa ettei tässä helposta ammatista ole kyse. Missä tahansa ammatissa, jossa kilpailee kymmeniä ellei satoja miljoonia pelaajia on esimerkiksi 500 parhaan joukkoon pääseminen jo erittäin haastavaa ja vain parhaat sinne pääsevätkin. Uskon myöskin, että huippu-urheilijat olisivat silti huippu-urheilijoita, vaikka saisivat samaa palkkaa kun ”normaali” työntekijät.

Hyvää alkanutta vuotta 2023 kaikille lukijoille!